Ihannetilanne sopimusten sisällön kannalta sekä samalla oletus on, että sopimusosapuolet ovat lausuneet kaikesta haluamastaan ja tarpeelliseksi katsomastaan. Hyvä sopimus edellyttääkin muiden seikkojen ohessa tulkintaongelmien minimointia ja niihin varautumista. Käytännön tasolla on kuitenkin mahdotonta eliminoida kaikki tulkinnanvaraisuus sopimuksista ja toisaalta joskus sopimukset jätetään tarkoituksella tulkinnanvaraisiksi. Sopimuksen tulkinnan apuna voidaan käyttää erilaisia sääntöjä sekä lisämateriaalia. Aupa voidaan hakea osapuolten aikaisemmasta yhteisestä sopimuskäytännöstä, epäselvyys-, minimi- ja kohtuussäännöistä, osapuolisuuntautuneesta sopimuksen tulkinnasta sekä sopimuksen sanamuodosta ja yleisestä käytännöstä.