Mikäli vainajalla eli perittävällä ei ole perillistä tai hän ei ole määrännyt omaisuuttaan testamentilla kenellekään, perintö siirtyy Suomen valtiolle. Valtiokonttori voi katsoa kohtuulliseksi sen, että omaisuus luovutetaan kokonaisuudessaan tai osittain perittävän läheiselle. Omaisuus voidaan määrätä luovutettavaksi myös sille kunnalle, jossa perittävä eläessään viimeksi asui. Se kunta, jossa on vainajalle kuuluvaa kiinteää omaisuutta, voi saada haltuunsa tämän omaisuuden.
Omaisuus pysyy kuitenkin valtion omistuksessa tai muussa käytössä, mikäli sille katsotaan olevan erityinen syy. Jos kuitenkin voidaan perustellusti otaksua, että omaisuuden luovuttaminen läheiselle vastaa vainajan viimeistä tahtoa, voidaan tämä omaisuus luovuttaa kyseessä olevalle läheiselle.
Jos valtiokonttori päättää, että omaisuus pysyy valtion omistuksessa, asianosainen voi hakea päätökseen muutosta hallinto-oikeudelta. Edelleen hallinto-oikeuden päätökseen voi hakea muutosta valittamalla korkeimpaan hallinto-oikeuteen, jos korkein hallinto-oikeus myöntää valitusluvan.
Vainaja on toki voinut eläessään tehdä testamentin, jolla valtion oikeus jäämistöön tehdään tyhjäksi. Valtio voi puolestaan nostaa testamentin moitekanteen, jos sen mielestä testamentti ei ole pätevä. Vaikka kanteen nostamiseen olisikin aihetta, valtiokonttori voi päättää kanteen nostamatta jättämisestä, jos testamentin tekijän todellisesta tarkoituksesta ei ole epäselvyyttä.