Jatkokäsittelylupamenettelyssä selvitetään, ovatko perusteet valituksen jatkokäsittelylle olemassa. Hovioikeuden päätös, jolla jatkokäsittelylupaa ei myönnetä, ei näin ollen ole asiaratkaisu. Jos jatkokäsittelylupaa ei myönnetä, käräjäoikeuden ratkaisu jää pysyväksi.
Riita-asiassa tarvitaan jatkokäsittelylupa, jos käräjäoikeuden ratkaisu on asianosaiselle vastainen vain saamisen osalta, ja valituskirjelmässä esitetyn vaatimuksen ja käräjäoikeuden ratkaisun lopputuloksen välinen erotus eli häviöarvo ei ole yli 10 000 euroa. Järjestelmää sovelletaan siis vain rahasaamista koskeviin valitusasioihin. Määräävänä tekijänä on tuomiolauselmaan sisältyvä rahamääräinen suoritusvelvoite. Tällaisia velvoitteita sisältyy tyypillisesti velan tai vahingonkorvauksen maksamista koskeviin suoritustuomioihin. Saamista koskevasta asiasta voisi olla kysymys myös vahvistuskanteen perusteella annettavassa tuomiossa. Kanteessa voidaan esimerkiksi vaatia vahvistettavaksi velkasuhteen olemassaolo ennen kuin velka on erääntynyt maksettavaksi. Saamisesta ei ole kysymys esimerkiksi silloin, jos kanteessa vaaditaan rakennuksen poistamista kiinteistöltä. Tällaisessa kanteessa riidan kohteena ei ole kiinteistö tai rakennus, vaan oikeus pitää rakennusta kiinteistöllä. Käyttöoikeutta, sietämisvelvollisuutta tai toiminnan kieltämistä koskevat riidat rajautuvatkin pääsääntöisesti jatkokäsittelylupalupajärjestelmän soveltamisalan ulkopuolelle. Valitusasia, jossa on kysymys vahingonkorvausvastuun vahvistamisesta myöhempää oikeudenkäyntiä varten, ei myöskään kuuluisi lupajärjestelmän soveltamisalaan. Jatkokäsittelylupa on asianosaiskohtainen eli luvan tarve samassa asiassa arvioidaan jokaisen valittajan osalta erikseen. Myös häviöarvo lasketaan asianosaiskohtaisesti.
Muutoksenhakujärjestelmän päätehtävänä on estää se, että käräjäoikeuden virheellinen ratkaisu jää pysyväksi. Näin ollen muutoksenhakijan oikeuksien turvaamiseksi jatkokäsittelylupa on aina myönnettävä, jos jokin jatkokäsittelyperusteista täyttyy, vaikka valituskirjelmässä ei ole osattu vedota oikealla tavalla lupaperusteeseen. Hovioikeuden on siis omasta aloitteestaan tutkittava kaikki lupaperusteet ja jatkokäsittelylupa tulee myöntää muullakin kuin valittajan vetoamalla lupaperusteella, jos hovioikeus havaitsee tällaisen perusteen olevan käsillä. Valitusasioissa, joissa esitetään useita vaatimuksia, jatkokäsittelyluvan tarpeellisuus määräytyy päävaatimuksen mukaan. Jos valituksessa esitetty päävaatimus koskee muuta kuin saamista tai sen vahvistamista, ei asiassa tarvita lupaa, vaikka samalla esitettäisiinkin samaan perusteeseen nojautuva vahingonkorvausvaatimus, jonka osalta lupa vaadittaisiin. Jos on epäselvää, kuuluko valitus lainkaan jatkokäsittelylupajärjestelmän soveltamisalan piiriin, tulee asiassa myöntää lupa. Luvan myöntämistä asiassa, jossa lupaa ei mahdollisesti olisi tarvittu, ei katsota menettelyvirheeksi.
Jatkokäsittelylupa voidaan rajoittaa koskemaan vain osaa käräjäoikeuden ratkaisusta ja se on myös mahdollista myöntää vain yhdessä asiassa useasta riita-asiasta, jotka on käsitelty yhdessä kumulointia koskevien säännösten perusteella. Hovioikeus päättää jatkokäsittelyluvan myöntämistä koskevan kysymyksen käräjäoikeuden ratkaisun, valituksen, mahdollisen vastauksen ja tarvittaessa myös muun oikeudenkäyntiaineiston perusteella kirjallisessa menettelyssä.