Perittävän ollessa vielä elossa ei hänen jäämistöstään voida sopimuksella sopia. Tällainen sopimus on lain mukaan pätemätön. Perillinen voi kuitenkin luopua perinnöstä. Sen hän voi tehdä ensinnäkin jo perittävän eläessä, jolloin kyseessä on niin sanottu ennakkoluopuminen. Luopumisen pätevyyden edellytyksenä on se, että perillinen hyväksyy perittävän eläessä tämän testamentin tai muulla tavalla kirjallisesti ilmoittaa perittävälle luopuvansa perinnöstä. Sekä hyväksyminen että muu ilmoitus on siis tehtävä kirjallisesti, jotta luopuminen tulee päteväksi.
Lakiosaan oikeutettu perillinen saa lakiosaansa vastaavan korvauksen huolimatta siitä, että hän luopuu perinnöstään. Tätä oikeutta hänellä ei kuitenkaan ole silloin, kun hän on jo saanut lakiosasta kohtuullista vastiketta tai kun hänen puolisonsa tai jälkeläisensä ovat saaneet lakiosaa vastaavan omaisuuden.
Perillinen ja testamentinsaaja voivat luopua oikeudestaan myös perittävän kuoltua. Tätä kutsutaan jälkiluopumiseksi. Jälkiluopuminen on mahdollista, mikäli perillinen tai testamentinsaaja eivät ole jo ryhtyneet sellaisiin toimiin, että heidän voidaan katsoa ottaneen perinnön vastaan. Luopumisen on jälleen tapahduttava kirjallisesti.
Perillinen voi luopua perinnöstään velkojiaan sitovasti. Näin ollen velallisen oikeutta perintöön ei voida ottaa kuuluvaksi konkurssipesään, jos velallinen on perittävän kuoleman jälkeen, mutta ennen konkurssin alkamista, luopunut perinnöstä. Luopuminen on velkojia sitova myös silloin, kun perillinen on luopunut perinnöstä viimeistään kolmen kuukauden kuluessa siitä, kun on saanut tiedon perittävän kuolemasta ja oikeudestaan perintöön.
Perillinen tai yleisjälkisäädöksen saaja voivat perittävän kuoleman jälkeen luovuttaa jollekin oman pesäosuutensa. Tällöin luopuminen tapahtuu jonkin toisen henkilön hyväksi. Laissa ei ole kriteerejä sille, kenelle pesäosuus on mahdollista luovuttaa, joten luovutuksen saaja voi olla periaatteessa kuka tahansa. Luovutus on tehtävä kirjallisesti.