Ottolasta koskeva sääntely on kaksijakoinen (ks. vahva ja heikko adoptio). Mikäli adoptio on vahvistettu ennen 1.1.1980, sovelletaan tilanteeseen jo kumottua lakia. Sen mukaisissa heikon adoption tapauksissa ottolapsi perii ottovanhempansa niin kuin avioliitossa syntynyt lapsi, mutta ottovanhemman biologisen lapsen lakiosasuoja voi kuitenkin rajoittaa ottolapsen perintöoikeutta. Sitä rajoittaa myös se, että ottolapsella ei ole perintöoikeutta ottovanhemman sukulaisen jälkeen. Heikossa adoptiossa perintöoikeudellinen suhde ottolapsen ja hänen biologisten vanhempiensa välillä ei katkea. Näin ottolapsi perii biologiset vanhempansa ja he perivät ottolapsen.
Uutta lakia sovelletaan, kun adoptio on vahvistettu 1.1.1980 tai sen jälkeen. Näissä vahvan adoption tapauksissa ottolasta on pidettävä ottovanhempien eikä aikaisempien vanhempien lapsena. Näin ollen ottolapsen perintöoikeus on samanlainen kuin biologisen lapsen, eivätkä edellä mainitut rajoitukset ole voimassa. Vahvassa adoptiossa ottolapsen ja hänen biologisten vanhempiensa välinen perintöoikeudellinen suhde katkeaa. Heillä ei ole oikeutta periä toisiaan.
Tuomioistuin voi hakemuksesta vahvistaa, että heikon adoption alaiseen ottolapsisuhteeseen sovelletaan nykyistä lakia. Jos vainaja eli perittävä on kuollut ennen tuomioistuimen päätöksen antamista, sovelletaan kuitenkin vanhan lain perintöä koskevia säännöksiä.