Perittävä henkilö voi eläessään tehdä perillisen perinnöttömäksi, mutta vain laissa säädetyillä perusteilla. Tällöin perillisen oikeus lakiosaankaan ei estä perinnöttömäksi tekemistä. Perusteena perinnöttömäksi tekemiseen on ensinnäkin se, että perillinen on tahallisesti ja rikollisella teolla loukannut syvästi itse perittävää tai hänen perimispolvessa olevaa sukulaistaan, ottolastaan tai tämän jälkeläistä. Laissa ei siis mainita sitä, että teon tulisi kohdistua suoraan edellä mainittuihin henkilöihin. Rikos voi siis käytännössä olla millainen tahansa, kunhan se loukkaa tavalla tai toisella mainittuja henkilötahoja.
Toinen laissa mainittu peruste perinnöttömäksi tekemiselle on se, että perillinen jatkuvasti viettää kunniatonta tai epäsiveellistä elämää. Säännös on varsin tulkinnanvarainen. Oleellista on kuitenkin se, että kyseinen elämäntapa on jatkuvaa toimintaa. Ratkaisevaa on myös tällaisen käyttäytymisen muodostama kokonaiskuva.
Jos perittävä haluaa tehdä perillisen perinnöttömäksi, hänen tulee määrätä asiasta testamentissa ja mainita samalla peruste perinnöttömäksi tekemiselle. Kun perillinen on tehty testamentilla perinnöttömäksi, menee hänen osuutensa sille, jolle se olisi kuulunut siinä tapauksessa, että perillinen (tässä yhteydessä siis perinnöttömäksi tehty henkilö) olisi kuollut ennen perittävää.