Laissa käytetään ilmausta perittävä viittaamaan vainajaan, jonka omaisuus tulee jaettavaksi. Perillinen on puolestaan se henkilö, joka saa perintöoikeuden vainajan omaisuuteen. Suomen lain mukaan perinnön voi saada se, joka elää perittävän henkilön kuolinhetkellä. Syntymätön lapsi, joka on siitetty ennen perittävän kuolemaa, tulee perillisen asemaan, jos hän sittemmin syntyy elävänä. Laissa ei kuitenkaan mainita, että lapsen tulisi olla elinkelpoinen. Riittää siis, että lapsi syntyy elävänä.
Henkilö saa perillisen aseman tiettyjen edellytysten vallitessa. Perintöoikeuden saamiseen vaaditaan vainajan ja perillisen välinen sukulaisuussuhde, avioliitto, rekisteröity parisuhde tai ottolapsisuhde. Perintöosuudet määräytyvät perintökaaren mukaisen perimysjärjestyksen mukaan silloin, kun vainajalta ei ole jäänyt testamenttia.
Mikäli perillinen kuolee eikä kyetä todistamaan, että hän on elänyt perittävän jälkeen, katsotaan hänen tällöin kuolleen ennen perittävää. Tämä olettama katsotaan merkitykselliseksi esimerkiksi silloin, kun kuolema koituu yhtä aikaa useamman perheenjäsenen, kuten perheen isän ja tyttären, kohtaloksi. Mikäli ei siis pystytä näyttämään toteen, että tytär on elänyt isänsä jälkeen, katsotaan tyttären kuolleen ennen isäänsä.
Myös ulkomaalaisella on oikeus perintöön Suomessa. Oikeus on yhtäläinen Suomen kansalaisen perintöoikeuden kanssa. Tosin asetuksella on mahdollista säätää rajoituksia tälle oikeudelle, mikäli ulkomaalaisen kotivaltiossa Suomen kansalaisella ei ole vastaavaa perintöoikeutta tai tämä oikeus on säädetty huonommaksi kuin kyseessä olevan ulkomaalaisen kotivaltion kansalaisen oikeus.