Jatkokäsittelylupaperusteita on neljä; muutosperuste, tarkistusperuste, ennakkoratkaisuperuste ja muu painava syy. Muutosperusteella jatkokäsittelylupa on myönnettävä, jos ilmenee aihetta epäillä käräjäoikeuden ratkaisun lopputuloksen oikeellisuutta. Jatkokäsittelylupa tulee luonnollisesti myöntää myös silloin, kun käräjäoikeuden ratkaisua rasittaa selvä virhe. Tällainen virhe on esimerkiksi se, että korvausta tuomitaan enemmän kuin asiassa on vaadittu. Jatkokäsittelylupaa ei kuitenkaan tässä tapauksessa tarvitse myöntää yksinomaan näytön uudelleen arvioimista varten, ellei käräjäoikeuden ratkaisun oikeellisuutta ole perusteltua aihetta epäillä valituksessa esitettyjen seikkojen perusteella. Lupa tulee myöntää myös tilanteessa, jossa ratkaisun lopputuloksen oikeellisuutta ei ole mahdollista arvioida jatkokäsittelylupaa myöntämättä. Käytännössä voi syntyä tilanne, ettei käräjäoikeuden ratkaisussa ole lausuttu esimerkiksi suullisen näytön arviointiin liittyvästä seikasta, johon valituskirjelmässä vedotaan ja joka saattaa vaikuttaa ratkaisun lopputulokseen. Tällöin hovioikeus ei voi tai sen on vaikea arvioida ratkaisun oikeellisuutta kysymyksessä olevilta osin. Ennakkoratkaisuperusteella jatkokäsittelylupa myönnetään tilanteessa, jossa hovioikeus katsoo, että asian periaatteellisen merkityksen vuoksi olisi tärkeää, että hovioikeus antaisi laintulkintaa ohjaavan asiaratkaisun, vaikkakaan ei olisi suoranaista aihetta epäillä käräjäoikeuden ratkaisun oikeellisuutta. Viimeiseksi jatkokäsittelylupa on myönnettävä, jos siihen on muu painava syy. Jatkokäsittelylupa voidaan muun painavan syyn perusteella myöntää esimerkiksi silloin, kun syntyy epäily siitä, ettei käräjäoikeuden menettely täytä ihmisoikeussopimuksen vaatimuksia. Muu painava syy voi olla myös ratkaisun tavanomaista suurempi merkitys valittajalle.